GW:n hautajaiset
Riitta Laaksonen on tutkinut Eduskunnan kirjastossa, mitä lehdet kirjoittivat GW:n kuolemasta. GW oli kuollut 2.5.1913 keskiyöllä ja jo seuraavana päivänä Uusi Suometar julkaisi erityissivun, jossa oli lyhyt uutinen: ”.Viime yönä kuoli täällä yksi pääkaupungin liike-elämän ja eritoten suomalaisten, eturivin miehiä, tehtailija G.W.Sohlberg.” Seuraavan päivän Suomettaressa oli kuvalla varustettu perusteellisempi muistokirjoitus. Siinä todetaan mm. ”Pois katoaa minkä ehtii vanha Helsinki , sen vanhat rakennukset, niistä yksi ja toinen kunniakkaine muistoineen. Pois katoavat myöskin vuorostaan vanhan Helsingin pylväät, ne miehet, jotka ovat olleet eturivin miehiä myös siinä joukossa, joka on luonut Helsingin sellaiseksi, ettei täällä suomalainen varsin vieraaksi tunne”. Muistokirjoitus päättyi toivotukseen: ”Levätköön rauhassa kunnon kansalainen.”
Helsingin Sanomat julkaisi nekrologin valokuvineen. Se kirjoittaa: "Toissayönä waipui kuolon uneen yksi kaupunkimme suomalaisen liike-elämän toimeliaimpia eturivin miehiä, tehtailija Gabriel Wilhelm Sohlberg.” Lehti kertoo, että tehtailija oli ”ollut jonkin aikaa kivuloinen”, ja se päättyi toivotukseen: ”Kepeät mullat pitkän elämän suorittaneen, uutteran kansalaisen tomulle!”
Kuolinilmoituksessa oli julkaistu avoin kutsu hautajaisiin, jossa kerrottiin, että surusaatto kokoontuu muistotilaisuuteen Lähetysseuran kirkkoon klo 2 ip ja lähtee uudelle hautausmaalle 2.45. Hautajaiset olivat näyttävä tapahtuma kaupungissa, sekä Uusi Suometar että Helsingin Sanomat kertoivat niistä seuraavana päivänä otsikolla:” Tehtailija G.W.Sohlberg vainajan hautaus”
Arkku vietiin kirkosta hautausmaalle vaunulla, jonka perässä asteli koko tehtaan henkilökunta jalan ja heitä seurasi sataan nouseva ajopelien määrä. Hautausmaalla arkku kannettiin hautaan tehtaan henkilökunnan muodostamassa kunniakujassa. Samaan aikaan kuuluisa Apostolin soittokunta soitti Chopinin surumarssia. Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Hilden, joka oli 31 vuotta aikaisemmin vihkinyt GW:n ja Emilian. (Riitta Laaksonen, Isoisä GWS, s.19-21)
